Etusivulle

Artikkelit

______________________________

Lehtiartikkeleita teoksesta Jalkeilla Taas

IDFAdaily_Bakker.pdf

Kauppalehti_Oinonen.pdf

Keskisuomalainen_Karjalainen.pdf

Vjesnik_Croatia_Trkulja.pdf

______________________________

Lumeen peittynyt pikkuauto matkaa kesäisessä maisemassa

Elokuvaa vai kuvataidetta vai molempia

Elokuvateoksen sisällön kuvaus: Lumivaipan alle täysin peittynyt pikkuauto matkaa kesäisessä maisemassa. Teoksen kesto: 9 minuuttia 49 sekuntia.

Mikä tämä Jalkeilla taas -teos on lajiltaan, tekijä Maarit Suomi-Väänänen?

- Hm, vaikea sanoa, se on kiertänyt maailmalla hyvin erityyppisissä yhteyksissä. Sitä on esitetty lyhytelokuvana, kokeellisena dokumenttina, kokeellisena fiktiona... Tällä hetkellä se on esillä kanadalaisessa Sans Nom –taidegalleriassa installaatioteoksena.

 Datsun 100A:n matkantekoa louhoksella, huoltoaseman pihassa ja vehreässä metsässä on ihasteltu festivaaleilla esimerkiksi Torontossa,Cannesissa, San Franciscossa, Milanossa ja Barcelonassa. Arvostetulla Uuden elokuvan festivaalilla Montrealissa se voitti viime kuussaParhaan lyhytelokuvan palkinnon. Teoksen sisältöäkin on tulkittu monin eri tavoin.

- Se on nähty komediana ja kovin traagisena tarinana, muun muassa kertomuksena erilaisuudesta, masennuksesta tai jopa pakolaisuudesta. Jonkun mielestä teoksen kolme osaa olivat Afganistan, Itäblokki ja Skandinavia. Katsoja päättää. Teoksessa on tarkoituksella avoin narraatio, kerronta. Siinä onkin aukkoja katsojan täytettäväksi.

Suomalaistaide kiinnostaa

Suomi-Väänäsen mielestä lajityypeillä ei taiteessa ole enää suurta merkitystä.

 - Kategorisoinnit ovat kaatumassa kaikin puolin. Pidän itseäni elokuvantekijänä, jolla on kuvataiteilijan sielu. Tietenkin taiteilija saattaa omassa maassaan helpommin joutua tiettyyn lokeroon kuin kansainvälisissä yhteyksissä, joissa järjestäjillä ei ole minkäänlaisia ennakkoasenteita.

Marras-joulukuussa teos on nähty tai nähdään Kasselissa Saksassa, Amsterdamissa ja Brasiliassa.

- Sekä Kambodzan elokuvafestivaalilla!, lisää Suomi-Väänänen.

Taiteilija seuraa usein teostaan maailmalle.

- Tärkeintä noilla matkoilla teoksen esittämisen ohella on alan ammatilaisiin, kollegoihin ja heidän töihinsä tutustuminen.

 Maailmalla Suomi-Väänäsestä tuntuu, että suomalainen lyhytelokuva ja installaatiotaide kiinnostavat siellä edelleen. Näitä lajeja edustavatkin monet tämän hetken kansainvälisesti tunnetuimmat kuvataiteilijamme, kuten esimerkiksi Eija-Liisa Ahtila ja Salla Tykkä.

 Hauras ja voimakas

Se, että taideteos on lyhyt kestoltaan, ei tarkoita sitä että se on tehty nopeasti.

- Pyörin ensin pitkään aiheen ympärillä, kertoo Suomi-Väänänen.

 Sen jälkeen hän tekee äärimmäisen tarkan käsikirjoituksen valokuvineen. Jalkeilla taas -teoksen käsikirjoituksesta hän teki maisterilopputyönsä, 120 sivua.

- Tällä kertaa halusin kertoa sisäisistä tunteista erikoisefektien, pyrotekniikan, keinolumen ja filmille kuvattujen ylinopeuskuvien avulla.

 Suomi-Väänänen tekee myös valokuvataidetta, mutta se on hänelle vähän liian yksinäistä puuhaa.

 - Tykkään tehdä työtä ryhmän kanssa. Elokuva on minun lajini, ehdottomasti. Se on haurasta ja voimakasta taidetta yhtä aikaa.

 STT-Reetta Ravi, Helsinki 20. 11.2009

______________________________

IS THERE SOMETHING FUN ON?

Datsun plays leading part

A small Datsun 100A, completely covered in snow, rides through a desolate rock quarry. The little car avoids colliding with a big rock and evades a couple of explosions. At a gas station it circles around at great speed and finally gets thrown into a lovely green wood. There the Datsun continues its crazy ride, while losing more and more parts. Very daring, to cast a car as the leading figure. But never be surprised with Finnish director Maarit Suomi-Väänänen. She has been in the Paradocs programme before with an equally absurd short film on felling a tree near a Finnish lake. A metaphor for the documentary, which broadens our view of the world.

Up And About Again can be explained in various ways. It can be the ironic version of the plot of an average Hollywood film, where the main character has to conquer a series of obstacles. Or human life in short: after various setbacks one accomplishes heavenly rest. Worn out and shaken, be as it may. Unbearable? Not in the least. Suomi-Väänänen brings the film with typical Finnish humour: very dry and with a sharp bite. Thus she makes you smile.

Niels Bakker, Idfa Daily - DagKrant 26.11.2009, translation: Katja Kuper

______________________________

Randolp Jordan, offscreen.com, Volume 13, Issue 12

http://www.offscreen.com/biblio/pages/essays/festival_nouveau_cinema_2009/

______________________________

Horisontista ilmestyy sulottoman suloinen olento, Datsun 100A, jonka matkaa siivittää tomupilvi. Maailma laajenee, matka jatkuu törmäillen ja hapuillen hullun karussa, kivikkoisessa maailmassa. Maarit Suomi-Väänäsen (s.1966) kolmiosainen lyhytelokuva Jalkeilla taas (2009) on monitasoinen kasvukertomus. Vaikka elokuvasta voi lukea elämäkerrallisen rakenteen, joka rinnastuu niin yksilön elämään kuin yhteiskunnalliseen ja maailmanpoliittiseen taistelukenttään, se sivuttaaa ideologiset kiistat. Viesti on pikemminkin se, että esiin on saatava nimenomaan ihminen ja ihmisen sydän yksittäisen ja yleisen pelon aikakautena. Melankolinen lyhytelokuva on narratiivinen tarina, jossa lopulla ei ole kuitenkaan väliä. Jos sillä olisi merkitystä, se olisi tavanomaista, yksinkertaista ja merkityksiä latistavaa: vartuin, kestin, lähdin pois, aloitin oman elämäni...

Elokuvan ensimmäisessä osassa Louhikko korostuu yksinäisyys, ehkä myös säälistä tätä sokeaa, sulottoman suloista pikkuautoa kohtaan. Lyhytelokuvan päähenkilön olemus huutaa ilmoille: Katso minua, katso minua! Lumivaipan peittämä sokkona suunnistava olento on samalla sekä elämän alussa että elämää nähnyt. Osassa Louhikko olento horjuu hetken kuoleman ja kapinan leikkiessä kynnyksellä. Ilmassa on pysähdys sellaisten hetkien jälkeen, jolloin kuolema voi olla yhden sanan tai väärän askeleen varassa. Takana on jo kova ja armoton taipale. Kuitenkin selviämme, ja jatkamme kapinaa unohtaaksemme hetket, jolloin joudumme elämään vastenmielisen lähellä kuolemaa.

Kuin pahassa unessa muutokset saapuvat usein kiireellä ja ristiriitaisina herätellen kapinaan. Osassa Huoltoasema olento kimpaisee matkaan täydellä vauhdilla Kohu-63: Herää punkbiisin vauhdittamana. Viha kiihdyttää sitä entisestään bensa-aseman asfalttipihalla kysyen kuka päällysti paratiisin? Mutta sitä mitä hän vastusti, oli hänen myös vastustettava itsessään, sillä vastarinta merkitsee taistelua identiteetistä niin henkilökohtaisena toimintastrategiana kuin yhteiskunnallisena asenteenakin. Kulttuuriantropologi James C. Scottin mukaan vastarinta on taistelua hegemoniaa vastaan; taistelua siitä kuka hallitsee yhteisön symbolista tuotantoa.

Kapinaa seuraa hiljaisuus. Kontrastia luo sammaloitunut tenniskenttä ja tuoksuvan metsän valoisuus. Taustalla raakkuvat linnut, ilmassa väreilee savupilvi. Valoisuuden rinnalla on jotain uhkaavaa. Sarastavassa päivässä olento liukuu hitaasti kohti outouden ja pelon rikkomaa maailmaa... Matka jatkuu. Selvää on, että maailma ei ole täydellinen, mutta se on meidän, sen kaikessa ennakoimattomuudessa.

Taiteilija Maarit Suomi-Väänäsen mukaan "Jalkeilla taas on abstrakti kuvaus sisäisistä tunteista, joka kerrotaa erikoisefektien, pyrotekniikan ja filmille kuvattujen ylinopeuskuvien avulla. Draamallinen jännite elää visuaalisessa ja loogisessa ristiriidassa: luminen auto kaahaa hidastetuissa kuvissa kesäisessä maisemassa. Tästä seuraa myös hullunkurisuutta: auto on samalla säälittävä ja urhea, nopea ja hidas, selviytyjä ja luuseri, pitäisikö siis itkeä vai nauraa?" Taiteilijan valinta kuvata 16mm filmille mahdollistaa muun muassa valon vaihtelut; kontrastierot luovat kiinnostavan tunnelman läpi elokuvan. Teoksen tärkein esteettinen keino on hidastettu kuva ja tunnereaktioiden hitaus. Tehokeinona on käytetty taitavasti ajan manipulointia. Taiteilijan valokuvaluonnoksiin perustuen säveltäjä Tapani Rinne loi jo ennen elokuvan kuvaamista musiikin, jossa klarinetin, kanteleen, haitarin ja rumpujen melankoliset soinnut siivittävät intensiivisesti elokuvan kohtausten tunnelmien vaihteluja. Vuoropuhelu elokuvan eri osien välillä toteutuu sulavasti niin rakenteellisesti, äänellisesti kuin sisällöllisestikin.
 
kuraattori Marita Muukkonen, näyttelyvaihtokeskus FRAME

______________________________

- - - Lyhyt- ja dokumenttielokuvan puolelta täysosumat ovat tehneet niin Jukka Kärkkäinen (Kansakunnan olohuone), Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen (Hanasaari A) kuin myös mediataiteilijana kunnostautunut Maarit Suomi-Väänänen (Jalkeilla taas). 

SES kulttuuriviennin asistentti, Otto Suuronen, 10.4.2009

http://tihkusade.blogspot.com/2009/04/vuosipaivan-kunniaksi.html

______________________________

Suomalainen elokuva palkinnoissa kiinni Torontossa

Maarit Suomi-Väänäsen Jalkeilla taas -lyhytelokuva on valittu kanadalaisen
lyhytelokuvafestivaalin kansainväliseen kilpailusarjaan. Jalkeilla taas on
mediataideteos, jossa lumivaippaan peittynyt Datsun 100A matkaa kesäisissä
maisemissa.
Torontossa järjestettävään Worldwide Short Film Festivaliin tarjottiin yli
3 900:tta elokuvaa. Niistä jatkoon valittiin 295. Kilpailusarjoja on kaikkiaan 12.
Jalkeilla taas on esitetty viimeksi pohjoismaisten lyhytelokuvien näytöksessä
Cannesin elokuvajuhlilla. Suomi-Väänäsen aiempia teoksia ovat olleet muun
muassa Suolaista lunta, Vähän niinku pelottavaa... ja Joutsenlaulu.
Toronton filmifestivaali alkoi tiistaina ja päättyy sunnuntaina.

STT 17.6.2009. Julkaistu mm. Aamulehti, Iltalehti, Satakunnan kansa